ensimmäinen vuosi PaHana on takana päin, hurjaa! en olisi koskaan uskonut, että löytäisin tälläisen paikan kuin Partaharju. kuinka voi yhteen lukuvuoteen mahtua niin paljon kokemuksia ja muistoja!!? Olen saanut partaharjulta aivan ihania ystäviä, rakastan jokaista ihmistä opistolta ainakin jollain tavalla. Me olemme yhdessä itkeneet, nauraneet, riehuneet, sekoilleet, huutaneet, tapelleet, aivan kaikkea mitä maan ja taivaan välillä voi tehdä ja tapahtua. meistä jokainen NUVA 1 on kasvanut henkisesti tällä lukuvuonna, ainakin itse olen, jokainen on löytänyt sen omanitsensä(ellei sitä aikasemmin ole löytänyt), ei meistä kenenkään tarvitse esittää jotakin mitä emme ole, saamme vapaasti olla juuri se oma ihana itsensä. Lauantainakin vararehtorini tuli itku silmässä sanomaan että '' Inka, elä muuta itseäsi, pysy aina tuollaisena...'' se sai minutkin liikuttumaan..... En olisi koskaan uskonut, että itkisen sen takia, että olen tuntenut jonkun vuoden ja sit tuleekin muutaman viikon ero sen kanssa, tänä lukuvuonna se tapahtu useampaan otteeseen, Partaharjun opisto on minulle kuin perhe, ja niin se on monelle muullekkin. Me asumme kaikki 20 metrin säteellä, näemme jatkuvasti niin siinä lähenee ihmistä kuin ihmistä aika lailla. en oikein osaa kirjoittaa kaikkea mitä tunnen, sisälläni myllää niin paljon asioita ja muistoja ja tunteita mitä haluaisin tähän kertoa, mut jokin kuitenkin estäää sen... mut luulen että jokainen joka tän lukee niin tietää mitä tarkoitan varsinkin jokainen NUVA ihminen...
oli todella vaikea valita ''parhaat'' kuvat tältä lukuvuodelta, kaikista niistä 21,4 Gt :stä.....
muistakaa NUVAT: jokaisessa meissä asuu aina PaHa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti